We publish a translation of the 1st of May declaration in to finnish:
Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!
HYLÄTKÄÄ ILLUUSIOT JA RYHTYKÄÄ TAISTELUUN!
Tiesimme jo, tunsimme sen ruumiissa ja sielussa, että tämä vanha maailma ei ole mitään muuta kuin helvettiä kansainväliselle proletariaatille ja maailman kansoille. Tiesimme jo sen, mikä viime kuukausina on näyttäytynyt. Jopa kaikkein imbesillein unelmoija, joka sulki silmänsä, on nähnyt imperialistista maailmanjärjestelmää koskevien illuusioiden sortuvan palasiksi, katoavan kuin savu ilmaan.
Väärin nimetty “koronakriisi”, joka enimmäkseen tuhoaa köyhimpiä ja heikoimpia, on tulosta vuosikymmeniä kestäneestä järjestelmällisestä ja etenevästä hylkäämisestä, joka on kohdistunut joukkojen julkisen terveyden järjestelmiin sekä suuronnettomuuksien varalta tarvittaviin ehkäisy- ja valmiusjärjestelmiin, vaikka jokainen uusi pandemia on toiminut pahemman pandemian airuena. Vanhat imperialistiset valtiot sekä byrokraattisen kapitalismin valtiot ovat hylänneet nuo järjestelmät soveltaessaan “yksityistämisen” suunnitelmiaan keskittyäkseen tuottoihin ja voittoihin. Tästä johtuu se, miksi sairaaloilla ei ole kapasiteettia hoitaa potilaita epidemioiden ja hätätilojen aikoina, miksi on puutetta hoitohenkilökunnasta ja välineistä, varusteista ja toimituksista; siitä johtuu kiinnostuksen puute ja viivästys tutkimuksessa ja uusien rokotteiden ja lääkkeiden kehityksessä taistelussa epidemioita vastaan, jotka vaikuttavat maailman suurten joukkojen selviytymiseen; siitä johtuen varhaisvaroitusjärjestelmät eivät toimineet, ja kun COVID-19 jo raivosi Kiinassa marraskuussa 2019, ei tuossa maassa eikä Yhdysvalloissa, Espanjassa, Italiassa tai missään muussakaan maassa otettu käyttöön välittömiä toimenpiteitä, jotta “ei vahingoitettaisi taloutta”. Tämä on “koronakriisin”, imperialismin yleiskriisin keskellä julistetun kriisin yhteenvedetty kronikka. “Koronakriisi” on pohjimmiltaan katalyytti ja ensimmäinen vaihe uudessa maailmantalouden kriisissä – kapitalistisen liikatuotannon kriisissä, jota finanssipääoman ekonomistit ovat pitkän aikaa kuuluttaneet tulevaksi ja jota voimakkaasti korostaa se, miten COVID-19-pandemiaa käytetään hyväksi taantumuksellisten hallitusten toimesta kaikkialla maailmassa – pääasiassa jenkki-imperialismin supervallan, ydinsupervalta Venäjän ja imperialististen suurvaltojen toimesta. Niiden välinen kyyninen kilpailu syventää sitä edelleen.
Se on kriisi, joka tarkoittaa tuotantovoimien tuhoamista muodossa, jota ei ole nähty sitten toisen maailmansodan, keskellä taantumuksellisten hallitusten työläisiä ja kansoja vastaan suuntaamien toimien lumivyöryä, joka “legitimoidaan” välttämättömänä pandemian vastaiselle taistelulle. Tämä on tulosta imperialistien, taantumuksellisten ja revisionistien poliittisesta käsittelystä, joka salli COVID-19-epidemian laajentumisen niin, että se muuttui COVID-19-pandemiaksi, luoden jotain, mikä ei ole vähempää kuin kansanmurhan rikos maailman kansoja vastaan. Väärin nimetty “koronakriisi”, joka on syössyt imperialistiset ja tilanherrojen-byrokraattien valtiot yhä syvempään poliittiseen kriisiin, kärjistää kaikkia perusristiriitoja kansainvälisellä tasolla sekä kunkin tyypin maille erityisiä ristiriitoja.
Kriisistä ja rutoista vastuussa ovat imperialistit ja heidän lakeijansa
Epidemian alettua Wuhanissa Kiinassa, imperialistien huolena oli pääasiassa “toimitusketjujen” häiriintyminen, siis että se tulisi aiheuttamaan ongelmia tuotantoprosessissa johtuen monopolien vertikaalisesta integraatiosta. Näin ollen ne eivät tehneet toimenpiteitä epidemian leviämisen estämiseksi. Kun oli selvää että epidemiasta oli tulossa pandemia, kuten oli asian laita viimeistään tammikuussa tänä vuonna, niiden huolena oli se, että ilmailualalla ja turismiyhtiöiden voitoissa tulisi pudotus, joten ne eivät estäneet viruksen leviämistä läpi maailman. Kun pandemia alkoi iskeä Länsi-Eurooppaan, kouluja suljettiin mutta ravintolat ja bordellit jätettiin auki – tekosyynä pienyrittäjien perikadon välttäminen, millä ne tosiasiassa kauppasivat vain “ketjujen” ja tukkukaupan suurten monopolien puolustusta. Vasta kun tehtaat alkoivat sulkeutua, siinä kohtaa imperialistiset valtiot päättivät vapauttaa keinot, siinä kohtaa valtiot takaavat monopolien olemassaolon hinnalla millä hyvänsä, siinä kohtaa ne sanovat “näkemiin” “talouskurin” politiikalle, siinä kohtaa tulee valtiomonopolistisen kapitalismin rajoittamaton kehitys; “talouskurin” politiikka, jonka maailmalle on määrännyt jenkki-imperialismi ja “Euroopan unionille” (“EU”) saksalainen imperialismi, on suoraan vastuussa tuhansista ja tuhansista kuolemista noissa maissa.
Nuo muutamat mainitut tosiasiat osoittavat, että pandemian käsittelyä imperialististen valtioiden osalta on pohjimmiltaan ehdollistanut niiden intressi voittoihin, toimien kunkin sortavan kansakunnan imperialistisen porvariston suurena yhteiskapitalistina, joita ohjaavat niiden poliittiset ja sotilaalliset edut imperialistienvälisessä taistelussa ja etenkin sorrettujen kansojen yliriiston ylläpitämisessä. Nyt ne kutsuvat meitä kuolemaan kuin uhrilampaat pääoman jumalalle. Niiden pelastamiseksi meidän odotetaan uhraavan itsemme.
Imperialistit eivät hairahdu tieltään, ne seuraavat omaa logiikkaansa hyödyntäen sitä tosiasiaa, että yleistä mielipidettä harhauttaa “koronakriisin” draama: jenkki-imperialismin rajoittamaton aggressio Venezuelaa vastaan Karibialla, Venäjän laivastomanööverit Pohjanmerellä ja Englannin kanaalissa, (Saksan johtaman) “EU:n” eteneminen rikkomaan jenkkien iraninvastaisia pakotteita, Trumpin uhkaukset OPEC:ia + Venäjää vastaan niiden öljyntuotannon leikkaamiseksi, vain joitakin “välikohtauksia” mainitaksemme, osoittavat, ettei mikään muutu niiden luonteessa verenhimoisina petoina. Kuten puheenjohtaja Mao sanoi, imperialismi ei koskaan muutu harmittomaksi buddhaksi.
Italian ja Espanjan vaatiessa velan yhdenmukaistamista “eurobondeilla”, Saksa, joka on hegemoninen “EU:n” sisäisessä taistelussa, pistää espanjalaiset ja italialaiset imperialistit polvistumaan tavalla, jota se on aiemmin kyennyt tekemään vain Kreikan kaltaisille maille, samoin ranskalaisten imperialistien kanssa, jotka se pistää hyväksymään “avustus”paketin Kurzarbeitille (työpäivän lyhentäminen talouden helpottamiseksi) pakottaen ne syömään EU-komission puheenjohtajan von der Leyenin kädestä. “EU:n” sisäinen taistelu osoittaa jälleen kerran, että eurooppalainen yhtenäisyys imperialismin alla on mahdotonta. Mutta kaikkein räikein esimerkki imperialistien välisen “solidaarisuuden” absoluuttisesta puutteesta on se, kuinka ainoa hegemoninen supervalta, jenkki-imperialismi, kirjaimellisesti varastaa toisten imperialistien sairaalatarviketoimituksia käyttäen mafiamenetelmiä, jotka muiden muassa ranskalaisen ja italialaisen imperialismin edustajat ovat tuominneet; menetelmiä, joita ne itse ovat aina soveltaneet sorrettuja kansakuntia vastaan.
Tässä laukkaavan taloudellisen ja poliittisen kriisin skenaariossa on selvää, kuka tulee maksamaan kaikki nuo raakalaismaisuudet. Kuten aina tässä mädässä järjestelmässä, heitä tulevat olemaan alimpana olevat, työläiset, pääasiassa “paperittomat”, ja kansanjoukot; jo nyt tusinoittain miljoonia on heitetty työttömyyteen imperialistisissa maissa. Mutta suurempi taakka sälytetään työläisten ja kansanjoukkojen, pääasiassa talonpoikien, selkiin alistetuissa maissa. Yksin Intiassa satatuhatta työläistä menetti tulonlähteensä yhdessä päivässä, mikä pakotti heidät palaamaan maaseudulle selviytyäkseen, siinä meillä on yksi esimerkki lisää siitä, kuinka imperialistinen sorto ei tuhoa puolifeodaalista perustaa vaan pikemminkin kehittää sitä. Kun Chilessä alettiin soveltaa “karanteenia”, suuret tukkukauppiaat ja byrokraattikapitalistit, yhdessä päivässä, kyynisesti julistivat leivänhinnan korotuksen 20 prosentilla. Sellainen rikos! Ensin ne estävät joukkoja tienaamasta selviytymiseensä tarvittavan, ja sitten ne korottavat yksinkertaisimman ruoan hintaa suunnattomalla tavalla. Ecuadorissa kuolleita jätetään virumaan Guayaqilin kaduille päiviksi kuin ruton aikakaudella, mikä näyttää vanhan tilanherrain-byrokraattien valtion mädännäisyyden. Brasiliassa, kun vastavallankumouksellisen hallinnon johdosta keskenään taistelevat fasisti Bolsonaro ja korkein sotilasjohto yhtyvät suurporvariston ja tilanherrojen suunnitelman soveltamisessa jenkkien palveluksessa, jotta voisivat enemmän sitoa joukkoja miljoonien irtisanomisten vitsauksella, palkkojen pakotetulla vähentämisellä, työsopimusten väliaikaisella perumisella, nälän, kurjuuden sekä köyhien ja kodittomien sorron lisäämisellä COVID-19:n edessä, sen vastaisen taistelun verukkeella.
Kriisistä vastuussa olevat imperialistiset loiset tarjoavat kyynisesti “apuaan” paholaismaisen kaksikkonsa, Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston kautta, joita kumpaakin jenkki-imperialismi dominoi. Maailman kansat ymmärtävät hyvin, että nämä instituutiot eivät tarkoita mitään muuta kuin alistamista, sortoa, riistoa, nälkää ja kurjuutta. Orjuuttajat käyvät orjien kimppuun, hakkaavat heitä raa’asti kunnes nämä kaatuvat maahan, ja sitten tarjoavat heille kättään näiden nostamiseksi takaisin ylös sillä ehdolla, että pukevat päälleen raskaammat kahleet – näin nuo lurjukset käsittelevät tätä.
Sorto synnyttää vastarintaa ja kehittää tätä imperialistisen järjestelmän kriisiä, merkkiä sen tulevasta syvemmästä uppoamisesta, joka uhkaa kestää vuosia ja tulee johtamaan valtavaan kasvuun kansojen protestoinnissa kautta maailman. Vallankumous ilmaisee joka kerta enemmän luonteensa pääasiallisena historiallisena ja poliittisena tendenssinä. Imperialistien ja heidän lakeijoidensa kaikki rikokset tulevat enemmän kuin rangaistuiksi vallankumouksellisten joukkojen toimesta kautta maailman. Taistelut kansallisen vapautuksen puolesta tulevat lisääntymään vielä enemmän ja kansojen taisteluiden suuret räjähdykset tulevat järisyttämään koko maailmaa. Kansainvälinen proletariaatti ja maailman kansat, autenttisten marxilais-leniniläis-maolaisten kommunististen puolueiden johdolla, tulevat ottamaan suuria harppauksia eteenpäin kohti synkimmän ruton eli imperialismin lopettamista. Savijalkainen jättiläinen tulee kaadetuksi.
Imperialismia ja vanhoja valtioita vastaan: Taistelkaa ja tehkää vastarintaa!
Meidän, maailman kommunistien, tulee ymmärtää nykyinen poliittinen tilanne todella hyvin ja kantaa vastuumme aloitteellisuudella, energisyydellä ja rohkeudella, taistellen armottomasti sirpin ja vasaran punalipun nostamiseksi ylimmäs joukkojen taistelun eturiveissä, taistellen ja tehden vastarintaa, heidän johtamiseksi ja kanavoimiseksi proletaarisen maailmanvallankumouksen palveluksessa, taistelussa demokraattisen ja sosialistisen vallankumouksen puolesta – sen mukaan mikä vastaa kutakin maata. Imperialistisen järjestelmän kriisin syveneminen synnyttää kommunisteille erinomaisia olosuhteita joukkojen politiikan päästämiseksi enemmän valloilleen; juurien ja siteiden syventämiselle, tiukentamiselle ja laajentamiselle laajimpien ja syvimpien joukkojen kanssa, kuten toverit jo tekevät useissa maissa, ja se mahdollistaa etenemisen vallankumouksen kolmen välineen, puolueen, armeijan, ja rintaman, rakentamisessa konsentrisesti. Sinänsä, eikä muuten voisi ollakaan, pääasiallista on keskittyä kommunistisen puolueen itsensä rakentamiseen, oli se sitten rekonstituution tai konstituution prosessissa tai jo rekonstituoitu, mutta sittenkin erityishuomiota ansaitsee rintaman rakentaminen, so. proletariaatin johtaman vallankumouksen yhteisrintaman, oli se sitten demokraattinen tai sosialistinen. Rintamaa on muotoiltava vastaten vallankumouksen kehityksen hetkeä kussakin maassa, luokkarintamana vastaten vallankumouksen keskeistä ja korkeinta tehtävää, vallankumouksellista aseellista taistelua, se on kansansotaa, vallan valtaamiseksi ja puolustamiseksi proletariaatille ja kansalle, lähtien liikkeelle siitä, että vallankumous kussakin maassa on erilainen vastaten erityisiä olosuhteita ja että rintama yhdessä maassa ei ole sama asia kuin rintama maailmantasolla. Tämän tulisi saada meidät ajattelemaan: yhdistykää, erottautukaa ja johtakaa! Rintaman politiikan hyvä käsittely mahdollistaa kommunisteille kaikissa maissa jättiläismäisiä askeleita asemissaan etenemisessä sekä, vastaten erityisiä olosuhteitaan ja nykyistä hetkeä vallankumouksellisessa prosessissa kussakin maassa, yhdistämään johtonsa alle laajat joukot, jotka omassa lihassaan elävät sitä ruttoa, joka on imperialismi. Ongelmanamme on erottautua, ei hämätä; vain erottautumalla terävästi voimme käsitellä sitä luokkien polarisaatiota, joka leviää ja joka tulee suuremmaksi. Jollemme erottaudu, sulaudumme ja kehitämme vulgaaria “rintamointia”, sekasotkuja, jotka palvelevat päämääriä, jotka ovat vastakkaisia meidän palvelemillemme. Näin on tehtävä myös siksi, koska puolueen täytyy jatkaa sinnikkäästi ja tehdä kaikki tarpeellinen ollakseen ainoa ja tunnustettu keskus, jotta vallankumousta voidaan todella kehittää kuten marxismi-leninismi-maoismi, pääasiassa maoismi, on asettanut.
Luokkataistelun suuren kärjistymisen hetkinä sitä täytyy vapauttaa pitkitettynä ja saattaa edemmäs periodeittain. Pitäkää mielessä, että kaikkea ei voida kehittää samalla tasolla, että on epätasaista kehitystä, se on laki, kehitys on epätasaista ja niin tulee aina olemaan. On välttämätöntä, että kommunistit antavat selviä ja lyhyitä tunnuksia joukkojen taistelun suuntaamiseksi yhdistettynä voimallisiin aktioihin, jotka kaikuvat mielissä. Tässä tapauksessa se on “poliittisen aselevon”, “kansallisen yhtenäisyyden” murtamista, joita hallitukset koettavat määrätä “koronaviruksen vastaisen taistelun” verukkeella murskatakseen vallankumouksellisen ja kansan taistelun. Kommunistien täytyy riisua naamio korporativistisilta toimenpiteiltä ja räjäyttää pois illusorinen harhausko vanhoihin valtioihin, muuten he astuvat valtioiden suuremman taantumuksellistumisen palvelemisen ansaan, heidän täytyy keskittää agitaatio ja propaganda sen tosiasian esittämiseen, että ainoa tie ulos riiston rautaisesta kehästä on vallankumous kommunistisen puolueensa johtaman proletariaatin johdon alla. Taistelu päivittäisten vaatimusten puolesta on tarpeen, ja sitä tulee kehittää palveluksena taistelulle proletariaatin ja kansan vallan puolesta. Tässä on nähtävä, että poliittinen taistelu on pääasiallista ja proletariaatin ja yleensä työtätekevien taloudellinen taistelu on perusta; kysymykset palkoista, työpäivän pituudesta, työoloista ja oikeuksista – kuten oikeudesta ammattiliittoon, lakkoon, kokoontumiseen, yhdistymiseen, mielipiteeseen ja liikkeeseen jne. – ovat perustavanlaatuisia kysymyksiä, elintärkeitä, joita emme voi kiertää, sillä jos välttelemme niitä, emme voi kehittää joukkotyötä vallankumoukselle. Sitä on kohotettava, antaen impulssin työnseisauksille ja lakoille, käsitellen hyvin niiden keskinäissuhdetta taistelun konkreettisia olosuhteita vastaavasti.
Kommunistit eivät pandemian edessä voi hylätä joukkoja taantumuksellisten auktoriteettien kiristykselle ja uhkailulle “sosiaalisen eristäytymisen verosta” tai leivänmuruille, joita ne tarjoavat laupias samarialaisina (“sosiaaliset toimenpiteet”). Heidän on johdettava kansan terveyden puolustuksen järjestämistä luoden luokkalinjan ohjaamia rintaman organismeja joukkojen poliittisina organismeina taisteluun perustarpeiden suojelemiseksi saastumista vastaan ja taatakseen kaikin keinoin ruoantoimituksen ja hoitohenkilökunnan, lääkkeet, tehohoidon välineet ja laitteet, tartuntakeskittymien puhdistamisen; vesi-, sähkö- ja liikennepalvelujen maksujen peruuttaminen joukoilta. On torjuttava, että vanhan valtion ja imperialististen kansalaisjärjestöjen on määrättävä “avun” toimittamisesta, ja edellytettävä, että hallinnon ja jakelun on oltava kansan järjestöillä. Tämä murskaa, että vastavallankumouksellisesti ja manipulatiivisesti hyväksikäytettäisiin sitä, mihin vanha valtio on sitoutunut sisäisellä järjestyksellään ja sotalaeillaan.
Pitäkää mielessänne, että kriisin edessä vanhat valtiot purkavat taakan joukkojen selkiin, riisto ja sorto pultataan tiukkaan suurilla leikkauksilla oikeuksiin, vapauksia ja etuihin, jotka joukot ovat ansainneet verellään. Tätä soveltaakseen taantumus tarvitsee “sosiaalisia toimenpiteitään” tai “reformeja”, ja nämä kantavat hedelmää taantumukselle ainoastaan, jos sallimme taistelulippujemme tulla kaapatuiksi; me kommunistit olemme etenemässä, emmekä me anna heidän kaapata niitä, vielä vähemmän me tulemme itse laskemaan niitä. Meidän on lyötävä heitä saadaksemme heidät kaatumaan, vetääksemme maton vastavallankumouksellisen toiminnan alta. Joukot tietävät, missä heidän intressinsä ovat, luottakaa joukkoihin, luottakaa kansaan, muistakaa aina: “kansa ja vain kansa on liikkeellepaneva voima maailmanhistorian luomisessa.”
Kansan kannalta nykyinen tilanne maailmassa tiivistyy seuraavaan: JOUKKOJEN RÄJÄHDYSHERKKYYS VAHVISTUU KOKO MAAILMASSA JA TULEE VAPAUTUMAAN VOIMAKKAAMMIN. Velvollisuutenamme on olla selkeitä tästä räjähtävästä tilanteesta ja käyttää sitä proletariaatin ja kansan etujen mukaisesti, palveluksena kansansodan aloittamiselle ja kehittämiselle. On tiedettävä, kuinka taistella, on sovellettava sodan periaatteita, ja sitten on sovellettava sitä, mitä puheenjohtaja Mao sanoi koskien kaikenlaisia taisteluita yleensä: taistelkaa järjellä, etuasemasta ja rajoittuneesti.
Kun kautta maailman imperialistit, taantumukselliset ja revisionistit yrittävät häpeämättömällä kyynisyydellä käyttää imperialistisen kriisin kärjistymistä omien erityisetujensa ajamiseen, hyökäten kansainvälistä proletariaattia ja maailman kansoja vastaan, paljastaen rautaiset kyntensä varastaakseen, tappaakseen ja kaapatakseen suuremman osan saaliista, joka on sorretut kansakunnat, proletariaatin ja kansojen on toimittava päinvastoin. Kommunistien on esitettävä yksi vastaus, yhtenäinen vastalause kansainväliseltä proletariaatilta, meidän on pidettävä korkealla proletaarista internationalismia teoriassa ja käytännössä ja taisteltava kansainvälisen kommunistisen liikkeen (KKL) yhtenäisyyden puolesta perustanaan marxismi-leninismi-maoismi, pääasiassa maoismi, taistelu revisionismia vastaan ja proletaarisen maailmanvallankumouksen palveleminen, käyttäen kansansotaa, kehittäen jo aloitettuja, kuten Perussa, Intiassa, Filippiineillä ja Turkissa, valmistellen ja, pääasiassa, aloittaen uusia kaikissa maissa niin pian kuin mahdollista.
Tänä päivänä kommunistit etenevät KKL:n yhtenäisyydessä, edeten ratkaisevasti kohti Yhdistyneen maolaisen kansainvälisen konferenssin toteuttamista, ja se tulee synnyttymään proletariaatin uuden kansainvälisen järjestön.
Tämä on hetki yhtenäisyydelle. Jo riittää hajotustyö, sabotaasi, salakauppa ja likainen taistelu. Niiden, jotka ovat maoismin ja kansansodan puolesta ja ovat tehneet vakavia periaatteellisia virheitä, on tehtävä itsekritiikkiä, tehden pesäeron ei vain noihin menetelmiin vaan enemmänkin niiden lähteeseen, lähentymisiin Avakianin ja Prachandan tapoihin, ymmärtäen hyvin, ettei kumpikaan näistä kahdesta rotasta ole antanut mitään marxismille, vaan ovat yksinkertaisesti revisionisteja ja ovat aina olleetkin. Maoismin ohjaamina on KKL:ssä kasvava määrä puolueita ja järjestöjä, jotka vaativat äänekkäästi kunniakkaan Kommunistisen internationaalin rekonstituointia, jotkut vielä epäröivat ja harvoilla on muita kriteereitä, mutta se ei poista sitä, että tälle pitkälle tielle on jo lähdetty eikä ole kääntymistä takaisin, ja ajan mittaan, erityisesti lisääntyvällä kansansodalla, maailman kommunistien yhtenäisyys periaatteiden pohjalla tulee taotuksi.
On aika toiminnalle. Meidän on kaksinkertaistettava toimintamme, annettava impulssia joukkojen kapinalle sekä taisteltava vaistonvaraisen taistelun muuttamiseksi tietoiseksi taisteluksi proletariaatin johdon alla. Nyt ei ole aika itkeä epäonnistumisiamme ja puutteellisuuksiamme, vaan meidän on taistelun keskellä kohottava hetken vaatimusten tasolle. Tätä varten olemme valmistaneet itseämme, nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin syöstä itsemme taisteluun, ja se, joka tällä hetkellä epäilee ja horjuu, menettää joukkojen luottamuksen. Tästä vapusta tulee kommunismin tarmon suuri osoitus, meidän leimuavat sirpin ja vasaran punalippumme ovat symboli toivosta, kommunismin loistavasta tulevaisuudesta, ne julistavat sotaa sorron ja riiston vanhalle maailmalle, vanhalle järjestykselle.
Ja korostaaksemme, tänä vappuna me juhlimme myös todella tärkeää vuosipäivää: on ensimmäisen vappumielenosoituksen 130. vuosipäivä. Tämän ensimmäisen mielenosoituksen toteutti ja ohjasi suuri toveri Friedrich Engels, jonka syntymän 200. vuosipäivää juhlimme tänä vuonna. Eespäin, toverit!
ELÄKÖÖN VAPPU – PROLETARIAATIN KANSAINVÄLINEN PÄIVÄ!
YHTYKÄÄ MAOISMIN ALLA!
PUOLUEEN KANSSA, JOUKKOJEN KANSSA – KAIKKI IHMEET TULEVAT TEHDYIKSI!
PROLETARIAATTI JA MAAILMAN KANSAT: YHTYKÄÄ LAKAISEMAAN IMPERIALISMIN RUTTO MAAN PÄÄLTÄ KANSANSODALLA!
